Viime keväänä innostuin pihapiirin superfoodista nokkosesta. Rikkakasvi, jota olin pitänyt vain kiusallisena vaivana, alkoi näyttää silmissäni herkulliselta voimaruualta. Olinhan toki jo aiemmin kuullut ja lukenut sen terveysvaikutuksista, mutta yhtäkkiä pienet hennot versot herättivät halun kokeilla, olisivatko ne ollenkaan meikäläisen makuun.
Nokkosella on on erittäin hyvä ravintoarvo ja se sisältää erittäin paljon mm. piitä, rautaa ja A-, E-, K1-, B- ja C-vitamiinia, kalsiumia sekä pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Olen aina tykännyt pinaattiletuista, mutta nyt halusin kokeilla, maistuvatko nokkosletut yhtä maukkailta.
Kotona kaupungissa en kuitenkaan lähtenyt nokkosenpoimintareissulle, mutta maalla löytyi talon ympäristöstä lukuisia paikkoja, joista sitä oli turvallista kerätä. Ja eipä sitten muuta kuin korin kanssa takapihalle lettutaikinan lisuketta poimimaan.
Nokkonen pitää rehevästä maaperästä, jossa se kasvaa ja voi hyvin, mutta toisaalta kerää siitä itseensä nitraattia. Nitraatti puolestaan muuttuu elimistössä nitriiteiksi, joilla on liikaa saatuna haitallisia vaikutuksia. Tästä syystä nokkosta ei kannata kerätä talteen typpipitoisista maastoista kuten lantaloiden, tunkioiden tai kompostien läheisyydestä. Ryöppääminen ja kuivatus vähentävät nitraattipitoisuutta. Parin kolmen aurinkoisen päivän jälkeen nokkosen ravintoaineet ovat enimmillään ja toisaalta nitraatit vähimmillään, joten tuo onkin otollisin aika nokkosen poimimiseen.
Elämäni
ensimmäiseen nokkoslettutaikinaan keräsin n. 1,5 l tuoreita pieniä lehtiä,
jotka ryöppäsin nopeasti kiehuvassa vedessä. Ryöpättynä nokkosta oli noin
puolitoista desiä, jonka lisäsin silputtuna puolen litran lettutaikinaan.
Letuista tuli erittäin herkullisia, joten keräsin nokkosta niin pakkaseen kuin
kuivattavaksikin.
Kuivuminen kävi näppärästi, kun levitin lehdet pahvisten
hedelmälaatikoiden pohjalle ohueksi kerrokseksi ja annoin niiden kuivua
leivinuunin päällä. Lämmitimme uunin päivittäin, joten lehdet kuivuivat
muutamassa päivässä ja olivat valmiit säilöttäviksi tiiviisiin lasipurkkeihin.
Kuivattua nokkosta olen talven mittaan käyttänyt mm. smoothiessa ja keittojen
mausteena. Se on melko vahvan makuinen, joten pienikin määrä riittää
mausteeksi.
Raaka-aineet
2
kananmunaa
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl ryöpättyjä nokkosia (noin 1½ l tuoreita)
½ tl suolaa
1 rkl öljyä
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl ryöpättyjä nokkosia (noin 1½ l tuoreita)
½ tl suolaa
1 rkl öljyä
Ryöppää nokkoset nopeasti runsaassa kiehuvassa vedessä, jäähdytä ne ja puristele vesi pois. Silppua nokkoset hienoksi silpuksi.
Riko kananmunien rakenne kulhossa ja lisää puolet maidosta. Sekoita joukkoon jauhot ja sen jälkeen loput maidosta, nokkossilppu, suola sekä öljy.
Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia.
Paista taikinasta keskisuurella lämmöllä joko isoja tai pieniä ohukaisia. Tarjoa puolukkasurvoksen kera.
Tänä vuonna versot ovat vielä olleet liian pieniä
kerättäväksi, mutta enköhän muutaman päivän kuluttua pääse poimimaan kevään
ensimmäiset herkut lautaselle. Vesi nousee kielelle, kun vain ajattelenkin maukkaita lettuja. Oletko sinä kokeillut nokkosta ruuanlaitossa?
Ihan ihan megahyviä pakko olla. Nuorena olen syönyt mummin laittamaa nokkoskeittoa ja silloin tuo nokkonen ei oikein auennut, pelkäsin että pistää suun kipeäksi. Nokkosletut tai itsetehdyt pinaattiletut ihan parasta!
VastaaPoistaAurinkoa päivään <3
Ai mitä ihania herkkuja! Minä käytän paljon nokkosta ja muita villiyrttejä mutta en ole koskaan ryöpännyt niitä. Olen käyttänyt esim. lettuihin kuivattua (talvella) tai tuoretta silputtua nokkosta.
VastaaPoistaTässä on paljon uutta tietoa minullekin. En tiennyt ettei nokkosta voi/kannata poimia mistä tahansa ns. Puhtaasta katusaasteettomasta paikasta tai milloin tahansa. Tai että sille pitää tehdä muutakin kuin silputa taikinaan. Onneksi olen ollut laiska ja jättänyt nokkoset poimimatta. Kiitos hyvästä postauksesta
VastaaPoista