Meillä on niin, että jotkut ruuat ovat hyvinkin sidottuja tiettyyn vuodenaikaan. Vaikka grilli seisoo terassilla helposti käytettävissä, meillä (kuten varmaan useimmilla) grilliruoka on nimenomaan kesäajan herkkua. Ja vaikka tietyt grillilisukkeet olisivat mainiosti toteutettavissa myös uunissa, niitä ei tule siellä tehtyä.
Ns. talviruokia meillä ovat mm. liha- ja juustofonduet sekä raclette. Niiden kausi alkaa lokakuun lopussa tai marraskuussa ja viimeisen kerran talvikauden herkkuja maistellaan yleensä maaliskuussa. Niinpä eilen päätimmekin valmistaa kenties tämän talven viimeisen kerran raclettea.
Perheellämme on hieman erilainen tapa nauttia raclettesta. Perinteisen (uuni)perunan, herkkusienten, hillosipuiden ym. sijaan jokainen valmistaa lisukkeista "lämpimiä voileipiä". Tapa alkoi vuosia sitten, kun tyttärillemme eivät tradiotionaaliset tarjoiltavat maistuneet ja niiden tilalle piti keksiä jotain muuta.
Lapset oppivat jo nuorina itse paistamaan raclettepannun levyllä haluamansa lisukkeet ja kokoamaan ne leipäsiivun päälle sulatetun juuston kera.
Eilen olimme valinneet lisukkeiksi kukkakaalia, porkkanaa ja ruusukaalia esikeitettyinä, paprikaa, persikkaa sekä hunaja-yrttimarinoituja valkosipulin kynsiä. Näiden lisäksi tarjolla oli pekonia sekä paperinohuiksi siivuiksi leikattua naudan ulkofileetä. Juustoina olivat raclette- sekä tuhkaraitajuustoa ja savuraclettea.
Joskus käytän leivän korvikkeena ohueksi siivuksi leikattua kesäkurpitsaa, mutta eilen kokosimme herkut täysjyväpaahtoleivälle. Vihannekset maistuivat tosin parhailta sellaisenaan paksulla juustokuorrutuksella.
Viiniksi Puuhis oli valinnut takuuvarman Hewitsonin Miss Harryn, jonka pehmeän täyteteläinen maku sopi hienosti racletten seuraksi.
Aurinkoista sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti